#sosiaalisten tilanteiden pelko

[strippiluolamies]

Lopetin 7 vuoden käytön jälkeen SSRI lääkityksen. Mulla oli ennen sen aloitusta sosiaalisten tilanteiden pelko, ahdistusta ja keskivaikea masennus. Masennus on sahannu keskivaikean ja vaikean välillä mut ahdistunut en ole pitkään aikaan ollut pitkiä jaksoja, joten ainakin siihen se auttoi tosi hyvin. Siitä oli myös apua sosiaalisten tilanteiden pelkoon, koska niihin liittyen paniikkikohtauksia on ollu ton lääkkeen ajan huomattavasti vähemmän. Eli ainoastaan masennus on ollu oikeesti vaikee tosta lääkkeestä huolimatta.

Lopettamisen jälkeen (eka annoksen vähentäminen useiden viikkojen ajan ja nyt vajaa viikko ilman) oon nyt koko ajan enemmän vaan ahdistunut. Siis todella ahdistunut. Ja tää on tosi vaikeaa, koska mulla ei oo mitään hajua et miten tätä omahoidetaan ku kaikki terapiat yms on aina ollu siihen masennukseen liittyen, koska ahdistuneisuus tosiaan jäi niin hyvin. Kyllähän kaikki välillä on ahdistuneita, mutta tää ei oo enää kyllä normaalia.

Ja heräsin tähän vasta tänään ku aloin yks kaks spontaanisti itkemään. Mies oli aiemmin tänää kysyny multa et onks mulla joku huonosti ja ihmettelin vaan et miks se niin luuli. Mut onhan mul

Ja ahh nää vierotusoireet tästä lopetuksesta on kyllä jotain ihan ufoa. Sätkintä on onneks jo vaihtunut tärinäksi (joka on aiheuttanut paniikkikohtauksia), pyörrytys ja heikotus ei oo enää niin kovaa etten vois kävellä mut ei tää kivaa oo vielkää, raajojen pistely on vaan outoa, ja sit on sähköiskumaisia tuntemuksia päässä. Ne tekee näkemisestä hankalaa ja niitä tulee aina kaks kerrallaan useita per minuutti. Tänään alko vielä oksetus.

Ja siis lopetin raskauden takia, en sen takia, ettenkö enää tarttis tota lääkettä. Selvästi siitä on ollu apua, koska toi ahdistuneisuus on pysyny hallinnassa. Ja sosialiset tilanteet on taas alkanu tekee paniikin joka kerta. Lääkkeen ajan tyyliin 1/20 kohtaamisista aiheutti paniikin.

[johannaamnelin]

Tyrähän se siellä ja melkein near death experience

Moikka moi ihana lukijani. Kirjoittelin eilen muun jutun yhteydessä, että olin varannut ajan Raumalle Mehiläiseen (meillä on työterveys Mehiläisessä ja voidaan käyttää minkä tahansa alueen Mehiläistä) ja miten vaikeaa minun on yleensäkin mennä lääkärille, koska ahdistus, adhd ja sosiaalisten tilanteiden pelko. No, hyvä, että kerrankin sain varattua aikaa ajoissa, sillä tyrähän se siellä…

[karilapio]

Moi! Hei huomenna 6.4. On ilmastomarssi Helsingissä... eli toivon mukaan tähän asti isoin mielenosoitus ilmaston ja kestävän maapallon puolesta Suomessa!

Lähtee 14.00 senaatintori. Mukaan voi toki liittyä matkan varrelta eli ei tarvi ehtiä just tasan ellei sulla ole joku tietty porukka minkä kanssa (ns. Blokissa) haluat ehdottomasti marssia. Silloin kannattaa olla paikalla vähintään varttia vaille.

Ite yritän myös päästä paikalle, vaikka mulla on aika vakava sosiaalisten tilanteiden pelko... koitan siis olla jossain loppupäässä ja muistutan muitakin että jos alkaa ahdistaa kesken niin jonosta voi poistua. Kukaan ei katso pahalla! Marssista saa poistua ja siihen saa liittyä kesken reitin. Mutta ahdistuksesta voi myös kuiskata muille osallistujille ja esim joku voi vaikka pitää kädestä jos se helpottaa.

[se-wsi-paskahwsi]

oon menossa dna:lle katkaseen puhelinliittymän ja en tiiä yhtään mitä odottaa tbh. alkaako ne vänkäämään vastaan aivan saatanasti?

[masokistinenkissanpentu]

Jotkut ihmiset ei usko että joillakin on sosiaalisten tilanteiden pelko tai paniikkihäiriö. He kuvittelevat että se ei ole vakavaa ja että kyllä siitä selviää kun vain tarttuu itseään niskasta. Ja että ihminen tahallaan ei vain halua tehdä joitain asioita ja siksi "esittää" pelkäävänsä.

Mutta, miksi ihmeessä ihminen tekisi elämästään tahallaan vaikeaa? Minä esimerkiksi en kykene käymään isossa kaupassa yksin, en uskalla käydä ravintoloissa tai elokuvissa yksin. Haluaisin kyllä, mutta pelkään liikaa. Joskus mietin, että ehkä tosiaan vain kuvittelen että minulla on paniikkihäiriö ja muita mielenterveysongelmia.

Mutta sitten tajuan etten tee sitä tahalteni. Pelkoni ei ole leikkiä. Elämäni olisi paljon helpompaa ilman paniikkia.

Harva ihminen esittää.

Olen itse alkanut "parantua". Kykenen jo moneen asiaan itsenäisesti ja päämääräni tietysti on kyetä kaikkeen itse.

Apua tarvitsee aina. Ja sitä saa pyytää. Mutta tavalliset askareet haluan oppia hoitamaan itse.

Hitaasti olen edennyt, mutta se on minulle ihan hyvä. En tykkää edetä nopeasti. :)

Tee juuri niinkuin sinusta hyvälle tuntuu äläkä kiirehdi turhaan.

[mustikkajuna]

ok noni lets go täst tulee pitkä et anteeks :DD

21 keväällä mulla oli eka työterveys perus käynti missä totesin hoitajalle että oon miettiny ja mutustellu jo muutaman vuoden et mul ois adhd joten hän varasi ajan työterveyslääkärille jo seuraavaksi päiväksi mikä oli aika jätte fun (paitsi se et se hoitaja käytti termiä transseksuaali potilaskertomuksessa, kyseessä oli n. 30-vuotias nainen)

sillä lääkäri käynnillä aattelin et se suoraan laittais lähetteen polille mut se laitto lähetteen psykiatrille (mikä on sillee ihan ymmärrettävää mut vitutti vaan) ja koska terveystalo nii mun piti soittaa ja varata aika itse jonka takia asia venyi kuukaudella terveisin ahdistus. sain psykiatrille ajan kuukauden päähän vittu jee

se oli tosi kiva ja anto mulle mieliala lääkkeet (escitalopram my babe <3) ja niiku holy shit mä pystyin tekee oikeesti asioita ilman et mua ahisti esim mennä ulos. sit ootettii vähä aikaa samal ku se yritti saada mun koulu papereita ja elokuussa se sano et kyl mul on selkeesti adhd ja sovittii et tekee mulle lähetteen julkiselle kosk ingen rahe för yksityinen eikä työterveys halunnu maksaa sellasta

sitten marraskuussa sain maisaan viestin et mun lähete ollaa palautettu (kosk siit puuttu jotai) uwu ja laitoin heti sille psykiatrille passiivis aggressiivisen tekstarin et hei mitä vittua. no siis thank god se sai tehtyy mulle uuden lähetteen ja sain tammikuus -22 taas viestin et se ollaa palautettu taas mut tällä kertaa siks et mä oon jo siin jonos sillee ?????? ok

no mut nyt maalis-huhtikuus mul on ollu haastatteluit hoitajan kaa ja se totes et kyl nää kriteerit täyttyy

ja mul oli eilen eka käynti sen lääkärin kaa ja oli samaa mieltä ja me tehtii jotai MINI nimist testii ja sen perusteel mul on selkeesti kans sosiaalisten tilanteiden pelko (yllättyneitä 0) mut se testi jäi kesken ja sen perusteel mitä ehittii käymää läpi nii mul saattaa olla kans ocd mitä mä oon joskus miettiny mut en oo koskaa tajunnu et mun pakkoajatukset ois ocd juttu ((ok en oo puhunu niist pakkoajatuksist ollenkaa tyylii kenellekkää kosk ne on pää asiassa seksuaalisii ja joskus väkivaltasii ja tbh oon hävenny niit tosi paljon))

ok täs on ny tarpeeks anteeks ja kiitti jos luit kaiken, keksin jonkun hasun tägin näille mitä käytän ku jotai uutta tapahtuu

oon päässy neuropsykiatrian polille tutkimuksiin

mietin et kiinnostaaks ketää jos päivittelen miten asia etenee ja tarvittaessa haukkuu terveydenhuolto pystyyn (ok ei tähä asti on menny hyvin)

[neekkis]

neekkis, tarvisin vähän apua. mä tiiän että mä tuun pärjäämään lukiossa suhtkoht hyvin aineiden kannalt, mutta mulla ei oo minkäänlaista ideaa mihin pitää lukioelämässä valmistautua ja miten? ja mulla pelottaa kolmoset. ne kuulemma pompottaa ykkösiä tosi paljon ympäriinsä ja mun sosiaalisten tilanteiden pelko tekee siitä vielä kymmenen kertaa pahempaa D: mitä teen?

Lukiossa pompotellaan alempialuokkalaisia paaaaaaljoooooooon vähemmän, kuin sinulle halutaan uskotella. Korkeitaan sinä kamalana “tutustumispäivänä” on jotain noloja tehtäviä ykkösille ja pidetään lukiokaste mutta voit olla kipeä tai “kipeä”. Ei siis syytä huoleen. Koska olen laiska, niin linkkaan tähän alle vanhemman postauksen lukiovinkeistä. http://neekkis.tumblr.com/post/161283427028/vinkkej%C3%A4-lukion-ykk%C3%B6selle

Tsemppiä!

[homopakottaja]

Se tunne kun samaan aikaan haluat tutustua enemmän ihmisiin mutta samalla pelkäät sosiaalisia tilanteita niin perkeleesti.

[johannaamnelin]

Miten olla kannustava jos sinua on vain arvosteltu epäonnistumisista?

Tervehdys arvoisa lukijani! Tämän kertainen kirjoitus on jälleen sitä alkuperäistä bloginkirjoittamisen tarkoitustani, eli omien ajatusten jäsentelyä ja blogin toimimista terapiana. Aloitin blogin kirjoittamisen joskus 2000-luvun puolivälin paikkeilla, kun olin juuri eronnut väkivaltaisesta avomiehestäni, menettänyt kaikki ystäväni ja jäänyt yksin kahden lapsen ja kahden koiran kanssa. Silloin…

[johannaamnelin]

Sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistus sekä uudet rekrytoinnit

Heippa taas ihana lukijani! Tutiin taas tänne mökille käymään ja saatiin ihastella jääpeitteen lähtöä mökkimme edustalta, ja mielenkiintoista se olikin! Saapuessamme oli jääpeite vielä yhtenäinen, sillä vain erään “lintusaaren” takana oli pieni aukko vettä. Päivän mittaan jäät pikkuhiljaa sulivat ja hajosivat paksuiksi lautoiksi, kunnes suurin osa merestä oli avointa ja jäälauttoja oli vain…

[johannaamnelin]

Työkyvyttömänä miljoonabisneksen kyydissä

Nykyään joudun ottamaan beetasalpaajaa jo lähes aina, kun tapaan jopa äitiäni tai tytärtäni. Sellaisia juttuja koen siis työkyvyttömänä yrittäjänä jokaisena päivänäni. Ja tiedän, että tämä kiinnostaa monia; paljonkos se liikevaihto sitten oli viime vuonna

Moikka moi ihana lukijani.  Tänään haluan kirjoitella taas vähän mielenterveyteen ja yrittäjyyteen liittyviä juttuja, sellaisia, joita itse kohtaan ihan joka päivä. Jos olet seurannut blogiani pidempään, niin tiedät, että minulla on pitkä ja vaikea masennustausta, jonka lisäksi sairastan diagnosoidusti sekä paniikkihäiriötä, että sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Oikeasti minun pitäisi olla…

[johannaamnelin]

Miten elämä on muuttunut toimeentulotuen saajasta kohtalaiseksi veronmaksajaksi? -Yrittäjyys

Moikka moi ihana lukijani!

Tänään taas suuri kiitollisuuden tunne valtasi mieleni, kun käyskentelin puutarhassani kuvaamassa eilen istuttamiani kuunliljoja.

Havahduin siihen, että olen nyt 44-vuotiaana ostanut elämäni ensimmäset kuunliljat. Kuunlilja on yksi puutarhakasvien lemppareistani! Luultavasti siksi, että äidinäidilläni “Muorilla” oli niitä paljon puutarhassaan. Minun ollessa lapsi…

[johannaamnelin]

Jättimäisten muutosten aika, kuka ottaa toimitusjohtajan paikan yrityksessäni?

Siksi nyt onkin aika luovuttaa yrityksen hallinta sellaiselle, jolla on paremmat mahdollisuudet jatkaa yrityksen kasvua ja laajenemista :)

Heippatirallaa ihana lukijani!

Kun aloitin yrittäjänä vuonna 2013 valokuviini pohjautuvilla tuotteilla, en osannut arvatakaan mihin se tulee myöhemmin johtamaan. Olin sairastanut pitkän vaikean masennuksen, josta vasta aloin nousta jaloilleni, jaloilleni tarkoittaa tässä kohtaa, että en tarvinnut enää “kuin” 3-4:n tunnin päiväunet. joka päivä!

Vaikea-asteinen masennus oli kohdallani…

[johannaamnelin]

Tunnelmia ensimmäisen lapsenlapseni ristiäisistä, paniikkihäiriöisen kokemuksia ja sosiaalistentilanteidenpelon kanssa elämistä

Ensimmäisiä laukauksia kuvatessa tunsin, miten päässä alkoi huimata ja jalat tuntuivat siltä, että menevät alta. Sain kuitenkin koottua itseni muutamien lähipöytäläisten mulkoiluista huolimatta ja kuvattua tapahtuman loppuun!

Moikka taas ihana lukijani ja tervetuloa lukemaan fiiliksiäni eilisestä, joka oli samaan aikaan ihanan ja inhottavin juttu, jossa olisin koskaan halunnut olla!

Esikoiseni ensimmäinen pienokainen sai eilen nimensä kauniissa tilaisuudessa heidän kotonaan. Mikä tekee asiasta sitten niin inhottavan? No. Jos kärsii sosiaalistentilanteidenpelosta sekä paniikkihäiriöstä, niin entiseen elämäänsä…

[johannaamnelin]

5v juhlapäivä mieheni kaa ja sosiaalisten tilanteiden pelko jälleen häiritsijänä arjessa!

5v juhlapäivä mieheni kaa ja sosiaalisten tilanteiden pelko jälleen häiritsijänä arjessa!

Heippa taas ihana lukijani!

Tänään on sitten virallisesti minun ja mieheni 5-vuotis juhlapäivä ja suunnitelmissa oli käydä Salossa silmätarkastuksessa, johon oli varattu aika sekä tukussa ja muutamia muita hankintoja hoitamassa, mutta suunnitelmiin tulikin muutos kun selkäni meni taas pahempaan kuntoon.

Loukkasin selkäni tuossa sunnuntaina nostaessani betonilaattoja ja ajoittain se on ollut niin…

[johannaamnelin]

Tilastotietoja ja suuria Saaren Taika uutisia!

Tilastotietoja ja suuria Saaren Taika uutisia!

Moikka taas ihana lukijani!

Vaikka olinkin tehnyt (hölmön) päätöksen pääni sisällä etten enää koskaan kirjoita yrittäjyydestä blogiini, niin tässä sitä taas ollaan. Avaamassa yksinkertaisen pääni aivoituksia Sinulle, ihana lukijani ❤

Saaren Taiallaon pitänyt kiirettä. Eka vuosi on takana ja tilinpäätös on alkanut kirjanpitotoimistossa jo valmistua. Iloisia uutisia muuten! Vuodenvaihteen…